Kuvia.

Täällä on jo avattu silmät ja ulkomaailmakin vähän jo kiinnostaisi, pesän reunalla on käyty kurkkimassa. Pojat on vähän varovaisempia, mut tytöt on tosi innokkaana katsomassa ulkomaailmaa.
Mustavalkoinen poika on tosi rauhallinen, ei inise yhtään punnituksen yhteydessä ja on muutenkin tosi rauhallisesti. Tytöt tietysti kilppareina ovat vähän villimpiä ja luonnetta löytyy. Sinivalkonen on kans suht rauhallinen, mutta ei ihan yhtä rauhallinen kuin toinen poju. Ajattelin taas vähän päivitellä kuvilla, kuvathan kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. :)

Lisää pentukuvia.

On ne vaan niin sulosia jo näin pienenä mun mielestä, vaikka toiset väittää ettei niissä mitään katottavaa oo muutamaan ekaan viikkoon. Odotan innolla jo et ne availis vähän silmiään. Näin eilen untaki että toi isoin poika olis avannu silmät ja alkanu juoksee ku hullu täällä, mut siihen onneks taitaa mennä vielä hetki. :D

Pienin tyttö oli kyllä pienen kriisin partaalla, kun ei oppinu imemään emon tissistä. Lauantai-illalla punnituksen jälkeen sitte suunnattiin Turun yliopiston apteekkiin ostamaan emonmaidon korviketta ja aloin syöttää tuttipullolla pikku kirpulle ruokaa. Aluks se oli kyl sellasta tappelua et huhhuh, mut sit ku se kässäs sen imemisen ni pullohan tyhjeni alta aikayksikön. Koko sunnuntai päivän sitte lisäruokin kirppua ja päätettiin tehdä kokeilu sunnuntai yönä, eli annoin illalla korviketta pikkuselle punnituksen jälkeen ja sitten aamulla ennen punnitusta ei mitään ruokaa ja painohan oli noussut yön aikana 92:sta 108:saan, eli yli sen oman syntymäpainon joka oli 101. Sitten maanantai-illalla taas ilman mitään lisäruokintaa paino oli noussu 118 ja nyt tänään aamulla oli jo 125 eli kyllä se siellä itse imeskelee jo innokkaana. Näin eilen ihan omin silmin, että siellä oltiin tissillä lutkuttamassa tassut polkien emon vatsaa. Ihana näky <3

Nyt on siis huokastu helpotuksesta ja jatketaan painojen tarkkailua, kaikilla muilla on hyvin lähteny paino nousuun, suurimman pojan paino on jo 172, joka siis on aika huimasti enemmän kun pikkusiskon paino, mutta se olikin jo syntyessään sen 117 ja selkeesti isoin pentu pentueessa.

Kasa.

Poskiposkeavasten.

Kolme sisarusta.

Perhepotretti.

Pentuja tuli taloon

Nyt on sitten Hellu eilen saanut pentunsa ja neljä ihanaa otusta sieltä tulikin. Viisi putkahti tähän maailmaan, mutta yksi joutu jättämään muut, koska ei ollut tarpeeksi valmiiksi kehittynyt. Onneks nämä neljä nyt näyttää voivan hyvin, yhdellä vähän paino eilisestä tippunut, mut niin voi kuulemma joskus käydä, eli tarkkailen vähän sitä nyt et jos vielä paljon tipahtaa niin sit pitää kehitellä jotain.

Kaks tyttöä ja Kaks poikaa synty ja synnytyski kesti vaan kahden tunnin verran, joten oikeen nopee oli synnytys. Hellukin toimi oikein oivallisesti, ihan kuin ei olis ensikertalainen, ainut mitä se ei oikeen hoksannu oli napanuoran poikkasu ja istukoiden syönti. Eli me poikkastiin nuorat ja istukat se pesi oikeen puhtaaks, luuli varmaan niitäki pennuiks. :)

Nyt se on sitte vaan niiden kasvun seuraamista, tulee mielenkiintoset 14 vko ja mä oon tosi innoissani ja ilonen ku saan seurata tollasten pikku taaperoiden elämää ja kehitystä. Saas nähdä mitä kaikkea kivaa tuhmuuksia ne keksii täällä. Ajattelin ihan ekana ens viikolla vaihtaa olkkarin verhot ihan varmuudeks jo etukäteen, koska ne on aika herkät kynsimiselle, ettei sit ala harmittaa. Nyt pitää vähän suunnitella vessa-astia juttuja, et se on täs seuraavaks edessä, varmaan ens viikolla sitäki mietin sitte tarkemmin.
Tekis kauheesti mieli ostaa toinen umpilaatikko tohon olkkariin, ja sit pennuille sen lisäks joku pikkunen ensilaatikko, kun tollaseen isoon on varmaan aika hankalaa niin pienenä sit räpeltää. Ajattelin rakentaa jostain muovilaatikosta tai pahvilaatikosta jonkun sellasen systeemin, et sinne sisälle sais ton mun näyttelyhiakkiksen ja sit väsäis siihen pienen palasen tollasta muovimattoa ennen uloskäyntiä et suurin osa hiekoista varisis tassuista sit siihen eikä lattialle. :)

No kirjottelen lisää kunhan nää tästä kasvaa ja on jotain enemmän kerrottavaa, mut tietysti kuvia oon ottanu muutaman. :)

Ystäviä.

Nyt meillä jo ollaan ihan ystävykset, ei nyt ihan ylimmät vielä mut siihen suuntaan ollaan menossa. Ei oo yhtään sähähdystä tai murinaa kuulunu eilisen ja tän päivän aikana ja eilen kisut leikkikin yhdessä laaserin perässä juosten. Ja tietysti on pakko vähän painia keskenään kanssa, tää oli ensimmäinen yö ku meni tosi rauhallisesti molempien kissojen nukkuessa makuuhuoneessa. Sunnuntai-maanantai ei onnistunu yhteisnukkuminen, kun Mörkö on sen verran omistushalunen ton makkarin suhteen ja Rauski sano että sillä välin ku olin pari päivää töissä ni ne riehu yöt ihan hulluna. Mut nyt meni tosi nätisti yö ja Hellukin sai nukkua mun vieressä ilman että Mörkö rähisi siitä. Parhaimmalla hetkellä oli toinen peiton alla jaloissa ja toinen peiton alla kainalossa. Aika ihanaa <3

Eilen oli tosi nätti päivä, joten oltiin vähän takapihalla chillailemassa kissojen kanssa ja siellä oli hirveesti pikkumuurahaisia, joita oli pakko yrittää saada kiinni tietysti. Siinä sitä puuhaa riitti molemmille kissoille. Mörkö on vähän hienohelma, eikä uskalla astua multaan, joten sillä oli vähän hankaluuksia kun yks muurahaisista päätti kävellä terassin reunaa pitkin kukkamaan "taakse", Möröllä oli kauhee miettiminen et miten se pääsee sinne ilman että menee multaan ja sit se pomppi tuolla noita lautareunoja pitkin että pääsi toiselle puolelle kukkamaata istumaan aidan alimmalle parrulle. :)

Tää on tosi ihanaa että nää rupee tulemaan toimeen keskenään. Huomenna lähdetään neljäks päiväks Iniöön ja siellä riittää sitte tutkimista niin sisällä kun pihallakin. Odotan innolla Iniön reissua, ku se ei oo kummankaan reviiriä niin ehkä tulevat vielä paremmin toimeen kun täällä. :) Ja kyl tää täälläki vähitellen rupee menee oikeen hyvin. Ne syöki jo vierekkäin ja istuskelee keittiön tuolilla katselemassa ulos kahdestaan. Kissojen kuvaaminen on kyl niin vaikeeta, aina ku ottaa kameran esille niin sitte mennään karkuun. Nyttenki piti ottaa kuva kun molemmat on tuolilla, mut ei siit oikeen meinannu mitään tulla. Ulkokuvat onnistu paremmin, ku siellä ne on enemmän paikoillaan, kun pitää olla varuillaan noiden muurahaisten kanssa.

Mörkö pelkäs vappuna vähän ilmapalloja.

Silti oli pakko vähän yrittää koskea, kyllä se pari rikkokin kynnellä,
eikä edes pelästyny ääntä.

Chillailua kiipeilypuussa toisena koitiutumispäivänä.

Muurahaisjahti.

Muurahaisjahti jatkuu.

Uusi tulokas.

Eeva soitteli tossa muutama viikko sitten, et sil ehkä on pari suunnitelmaa sijotuskissoja koskien ja kyseli mun kiinnostusta asiaan. No mä olin oikeen kiinnostanu, ollaan kuitenki halukkaita ottamaan Mörölle kaveri ja tietysti ensisijasesti pentu ja uros, mut sanoin ettei mua haittaa vaikka naaraski olis kyseessä, kunhan on ihana luonteeltaan. No se juttu jäi sitte vähän siihen, Eeva sano että ilmottelee jos jotain ilmaantuu sen suunnitelmiin. No sitte tossa pari viikkoa sitten Eeva soitti ja ilmotti että sillä olis tollanen kilpparivalkonen naaras, joka tarvis uuden sijotuskodin. "Mary" näet joutu koko ajan kahakkaan kaks kuukautta nuoremman kiimasen pikkusen nartun kanssa ja tarvitsi kipeesti siis uuden kodin, koska nämä olivat niin kiintyneitä juuri siihen nuorempaan tyttöön. Vapuna ison tappelun jälkeen sitten olivat päättäneet että se tosiaan olisi paras vaihtoehto, että "Mary" muuttaisi uuteen kotiin, jolloin Eeva siitä meille sitten ilmoitti ja oltiin innolla ottamassa neiti meille.

Näin ollen eilen töistä tultuani huristelin Raisioon, jossa Timo ja Eeva sitten odotteli mua "Maryn" kodissa. Siellä istuskeltiin, juteltiin ja leikittiin kisujen kanssa joku tunnin verran, jonka jälkeen "Mary" siirtyi kuljetuskoppaan hyvästeltyään perheensä. Kotiin kun päästiin niin pistin "Maryn" heti sitten makuuhuoneeseen, jonne olin laittanut vessalaatikon ja juomakupin valmiiksi ja ainnoin tytölle ilapäivä ruuan. Sitten oli nimen miettimisen aika, Eeva näet sano että kutsumanimi saadaan päättää ihan itse, että tuo "Mary" nyt on vaan rekkanimestä poimittu osa (jota en nyt edes muista, koska mulla ei oo rekkakirjaa, se on Eevalla). Rauskin mielestä kilpparityttö näytti ihan lehmältä (värityksen puolesta) ja päätettiin antaa lehmän nimi, josta sais sitte väännettyö hyvän lempparinimen. Tytöstä tuli Heluna eli Hellu. Ja nyt meillä sitten on Mörkö ja Hellu. Vaikka Hellu oli tosi extempore valinta perheenjäseneks, se on ihan mahtava luonteeltaan, ihanan hellyyden kipeä ja juttelee tosi paljon. Sillä on ihanan samettinen paksu turkki, jossa nyt ei paljon oo kiharaa, hiukan lainetta vaan, mikä kuulemma on periytynyt äidin puolelta, mutta sitä lainetta nyt kuitenki on ihan kyljissä ja selässä eli ihan standardin mukasesti. Suora profiili ja tosi pystyt isot avoimet korvat, eli sinäänsä varmaan ihan näyttelytasoinen jos vaan viihtyy näyttelyssä se jää nähtäväksi.

Kuva on vähän huonolaatunen, otin sen puhelimella eilen,
kun kissat vuorotellen jahtas laasertäplää lattiassa.

Näyttelyihin ei nyt kuitenkaan olla heti ryntäämässä ja Möröllekki tulee nyt pieni näyttely tauko johtuen siitä, että kaiken tän ihanuuden lisäksi Hellu on tiine jo valmiiksi ja se oliki osa syy siihen miksi pitä päästä nopeesti pois stressaavasta ympäristöstä. Tulee olemaan tosi mielenkiintosta olla mukana synnytyksessä ja seurata pentujen kehitystä.

Mörkö ja Hellu on vähän varovaisesti päässy tutustumaan ja nyt jo alkaa ihan hyvin menemään. Välillä Mörkö vähän hyökkäilee kohti, mut aika leikkimielisesti kuitenki. Mörkö on lähinnä vähän mustasukkanen vaan jos Hellu sattuu olee jomman kumman sylissä tai jossain Mörön paikalla, johon se just olis halunnu mennä ja sitte käy vähän läppäsee tassulla. Kaks kertaa on ollu pieni leikkimielinen painiottelu ilman kynsiä tai hampaita, joten uskon että tää kyl menee ihan hyvin, kunhan tottuvat vaa toisiinsa ensin. Kumpikaa ei kuitenkaa osota mitään agressiivista käytöstä toista kohtaan. Mörkö antaa Hellun hienosti syödä rauhassa (molemmilla on oma ruokanurkka keittiössä) ja ei myöskää häiritse ku Hellu on nukkumassa.

Viime yönä kyl nukuttiin niin että mä menin Mörön kanssa makkariin, kun se nyt sattuu olemaan Mörön vakkaripaikka, ni se ei yritä sieltä pois mihinkään oven läpi ja Rauski nukku sohvalla Hellun seurana. Hellu oli kuulemma ollu tosi ihana ja puskenu ja polkenu Rauskin rintaa ja kehränny tosi kovaa. Se on kyllä ihanan ihmisrakas kissa. Nyttenki molemmat nukku kiipeilypuussa, eri pussukoissa eri korkeudella, mut kuitenki vaikuttaa lupaavalta. :)

Mua niin jännittää kesäkuu ja synnytys. Laskettu aika on 6.6., joten ei mitään työvuoroja sillon sitte ja Eevaki tulee heti paikalla sitten ku sille soitan. Eli varmaan menee oikeen hyvin sitte. :) Pitää vaan keksii joku kiva nurkka mihin tehdään sitte pesä, Eeva lainaa isoa kuljetuskoppaansa, joka sillä aina on pesänä synnytyksessä, että on sitten helppo laittaa vaan ovi kiinni ja lähtee eläinlääkäriin jos jotain tulee niin ei tarvii ruveta nostelemaan pentuja tai emoa mihinkään. Ihan fiksu idea kyllä, mä nyt en ite tiedä mitään kissojen synnytyksestä niin mä oon ihan intsinä näkemään ja kokemaan sen. Sitä paitsi oon monesti miettiny tyttökissan ottamista sijotukseen, saa kokee sen kaiken, mut sit on kuitenki joku kasvattaja tukena ja turvana. Pitääki soittaa Eevalle ja kertoo miten täällä pärjäillään. Huomenna lähden töihin, joten Rauski saa sittä vahtia näitä kahta täällä, ettei tuu mitään pahempia riitoja, mut oon aika luottavainen kyllä tän jutun suhteen, olis sitä agressiivisuutta sit jo ilmaantunu jos sitä on tullakseen. Kuitenki ollaan vähän varuillaan koko ajan ja seuraillaan mitä ne keksii jos ovat kahdestaan, huomennaki Rauski kyl saa laittaa oven makkarista kiinni, että Mörkö saa sitte olla omassa valtakunnassaan rauhassa sen aikaa kun Rauski on töissä. Tai no itseasiassa mä laitan oven kiinni kun lähden aamulla töihin, mut kuitenki. :)

Tilasin Zooplussasta ruokaaki melkosen pinon, sais saapua kyl keskiviikkoon mennessä, joudun hakee paketin postista, ku en oo kotona ottamassa vataanja Rauskiki on töissä siihen aikaan ku ne sen tois. Mut eipä se haittaa. Pitää kuitenki käydä kaupassa joko tänään tai sitte Rauski huomenna hakemassa muutama sheeba purkki siks aikaa että ruuat saapuu keskiviikkona. Mörölle ei meinaan kelpaa toi yks ruoka mitä meillä tuolla kaapissa on tosi paljon, se on tollasta patéeta, mut onneks Hellu nyt tykkää siitä niin saadaan neki loppumaan. Ne on noita Almo naturin kitten kana patéita.

No nyt pitää jatkaa taas sunnuntai päivää rauhallisissa merkeissä ja koota voimia huomiselle, ei tää kaks yötä kotona oo oikeen jees, tulin eilen ja huomenna taas, sais kyl olla vähän enemmän välissä et ehtis kunnolla lepäämään sen univelan mitä laivalla aina saa. :)

Innostunut ulkoilija.

Ollaan päästetty peto irti, pääsi kerran ulkona käymään niin nyt se on sitte tosi tosi kivaa puuhaa. Mörkö on ollu mukana tossa terassilla nyt auringosta nauttimassa aina kun aurinko vähän on näyttäytynyt. Nätisti kyllä pysyy tuossa meidän kanssa, ei edes yritä lähteä seikkailemaan aidan yli, kerran oli viikonloppuna hypännyt siihen ylös, mutta Rauski oli heti ottanut Mörön alas kaiteelta ja sen jälkeen ei oo kiinnostanu edes sinne hyppääminen.

Viime viikolla istuttelin vähän kasveja takapihalle ja Mörkö oli tietysti innoissaan mukana. Nyt se haluais koko ajan ulos, eikä tajua ettei sielä koko ajan oo niin lämmin ja ihana ilma. Otin sen sylissä fleece peiton sisällä ulos ettei paleltuisi ja sitten ei enää ollutkaan hinku ulos, kun tunsi korvissa kuinka kylmä siellä oli. Tänään se on taas juossu täällä ku mikäki hullu ikkunalta toisella ja mourunnu, pitäs varmaan nostaa sekunniks oven ulkopuolelle et saa juosta sit nopeesti sisälle ku on tajunnu ettei siellä niin ihanaa ookkaa. :)
Nätisti on kuitenki Mökrö aina odottanut lupaa saada tulla mukaan ulos, istuu oviaukossa ja kyttää kunnes joku sanoo että "tuu vaan tänne" ja sitte ilosesti hypähtäny terassille seuraksi. Oikeen tottelevainen nuorimies meillä. :)

Ajateltiin lähteä toukokuussa viikonlopun yli Iniöön ja Mörkö tietysti tulis sitten mukaan mökkeilemään ekaa kertaa elämässään. Siellä sisällä onki kiva olla, kun saa kiipeillä rappusia ja hyppelehtiä kaiteilla parvella. Ja tietysti pääsee sitten uloskin tutkimaan jos on nätti ilma, eli toivotaan et sit olis jo lämpimämmät ilmat, ettei tarvii sisällä koko ajan kököttää. :)

Ihmeellinen uusi maailma.

Tänään on tosi ihana, lämmin ja aurinkoinen kevätpäivä. VIHDOIN! Ja päätin sitten mennä hetkeksi Mörön kanssa katsomaan valjaissa takaterassia. No siitä nyt ei tullut yhtään mitään kun pikkunen vaan istui paikallaan auringossa ja naukui katsellen ihmeissään ympärilleen, mutta ei hievahdustakaan. Sitten päätin ottaa valjaat pois ja johan oli mielenkiintoinen terassi. Kaikki kärpäset ja lehdet jotka liihotti sinne tänne oli pakko saada kiinni nyt heti! :D

Kissapeto päästetty valloilleen, nyt Mörkö on sitte ihan vauhkona sisälläki ja kattoo vaan ikkunasta ulos kaikkea ja naukuu ja juoksee huoneesta toiseen eri ikkunaan kattomaan. MITÄ MENIN PÄÄSTÄMÄÄN IRTI??!! :D :D Noh olishan se ihan kiva jos oppis tossa takapihalla mun kanssa vähän kävelemään, kuitenki tulee ihan kutsusta luokse ja kauhee puskeminen ja maukuminen. Ei ainakaan hukkaa kissaa, kun kuulee varmaan naapuriinki asti että kissa on ulkona ku jatkuva naukuminen kuuluu takapihalta. :) Eipä oikeen voi kutsuu hiljaiseksi saalistajaksi, varoittaa tulostaan kaikkia. :D

Tässä muutama kuva tästä ulkoilukokemuksesta. Oli kyl niin kivaa nähdä ku toinen oli niin innoissaan uudesta kokemuksesta, tosi hellyyttävä tapaus. :) Pahoittelen taustalla olevaa sotkua, kesä/kevät siivoukset ovat vielä tekemättä.

Turok ja ruokatottumusta

Viikonloppuna oli Turokin näyttely Turun messukeskuksessa. Itse en päässyt paikalle, kun sain juuri sopivasti työvuoron, mutta Hannele oli ihana ja otti Mörön mukaansa. Rauski oli sitten kotona hoitamassa tän kissan luovutus homman ja vastaanoton illalla, seki vois tulla opettelemaan ton näyttelyhomman, että vois itse vaikka mennä viemään sen sinne, mutta eihän sitä kiinnosta yhtään, joten ehkä se jää vaan haaveeks. :)

Jokatapauksessa Hannele ilmoitti tuloksia mulle ja tuomareiden kirjoittamat arvostelusetelit mulla on kassissa kuitenkin. Möröllä meni tosi hyvin. Oli molempina päivinä EX1 ja kävi jopa TP valinnoissa kääntymässä. Eli oon oikein ylpeä pikku riiviöstäni. Turkkia oli näköjään kehuttu ja rexingiä (kiharaa), mutta toruja tuli siitä että on liian hyvä keittiö. Ja me ei edes anneta paljon ruokaa, tää kastraattiyksilö vaan sattuu olemaan sellanen ettei liiku kauheesti, se saa hulluja rallikohtauksia pari kertaa päivässä ja laaser kala on ihan paras lelu iltasin, mut muuten ei sitä saa liikkeelle. Ruokaa Mörkö on saanu tammikuusta asti vaan aamulla ja iltapäivällä joskus viiden kuuden aikaan ja muuten meillä on tuo kuivaruoka automaatti esillä, josta se käy napsimassa ehkä pari pipanaa sillon tällön. Tämä johtuu ehkä siitä että ei osaa vielä käyttää sitä tai on liian laiska, mut oon täyttäny tota automaattia varmaan kerran kuussa, joten Mörkö ei edes syö sitä määrää kuivanaksuja päivässä, mitä lukee suosituksissa pussin kyljessä. Märkäruokaa tosiaan sen kaksi annosta päivässä vetää ja siinä kaikki. Noh yritän tarkkailla vielä enemmän sen syömisiä, mutta en tie miten mä enää voisin tarkkailla enempää, kun olen poissa aina välillä viikon kerrallaan ja enkä oo aina samoihin aikoihin päivästäkään kotona muutenkaan, ni en pysty tekemään niin että ateriat on pelkästään tiettyinä aikoina. Tänäänkin Mörkö nukku 12 asti, eli aamuruoka veny 12, pidä siinä sitten ruoka-aikana klo kahdeksaa jos kissa ei oo sillon hereillä syömässä. Noh sitten tulee seuraava vaihe, se ei oo kauhee ahmatti, eli kun annan ruokaa sen yhden pienen säilykerasian niin se syö siitä ehkä kerralla kolmasosan, lopun laitan jääkaappiin odottamaan seuraavaa ruoka-aikaa, joka on iltapäivällä ja sitten se syö loput. Lopun aikaa se on syömättä tai syö muutaman pipanan tosta automaatista. Liikunta on se mitä se kaipais lisää ei ruoan säännöstely tai vähentäminen, koska jos mä tosta vielä vähennän ruokaa niin se ei syö mitään. :D

Noh ehkä tilanne paranee jos saadaan jossain kohtaa Mörölle kaveri niin saavat sitte jahdata toisiaan täällä päivisinkin ku me ei olla paikalla. Luulen et se tekis oikein hyvää Mörön kastraatti vattalle. :D Nyttenki toi unikeko nukkuu tuolla kiipeilypuussa, oli hereillä tunnin verran ku kävin herättämässä sen makkarista 12 aikaan. :) Laiskuri kuten omistajansa ;) Osaapahan nauttia olostaan ainaki kuin kissa. :)

Viikonloppuna me lähdetään laivalle kaveripariskunnan kanssa viettämään mun synttäreitä. Eli pyydän taas lauantaina mein äitiä tulemaan tänne antamaan purkillisen ruokaa jossain kohtaa päivällä. Tullaan onneks jo sunnuntaina puolen päivän jälkeen kotiin ja lähdetään perjantainaki vasta iltapäivällä, joten niiden päivien ruuat hoidossa.

Tänään ajattelin antaa jauhelihaa Mörölle, kun olisi suunnitelmissa itselle tehdä jauhelihakastiketta. :) Siitä se varmaan tykkää. nom nom. 

Mörköilyä.

Siitä on taas vähän aikaa kun olen tänne kirjoittanut, mutta vähän päivitystä taas Mörön puuhista. Ollaan nyt runsas kuukausi pesty hampaita reippaasti joka ilta ja noh sanotaanko vaikka niin että vaihtelevalla menestyksellä riippuen herran hulluustasosta hampaidenpesuhetkellä. Kuka sitä nyt haluisi kesken jännän leikin pestä hampaita. Ollaan kuitenkin harjoteltu ahkerasti joka ilta, vaikka aina nyt ei joka hammas ole putsaantunut, mutta hienosti puree kuitenkin sivuhampailla harjaa, etuhampaat on huomattavasti vaikeempi saada pestyä ilman kiemurtelua, maukumista ja ulinaa.

Valjaissakin ollaan harjoiteltu, ostettiin uudet valjaat juuri, koska vanhat näytti vähän hankaavan kainaloihin ja teki sikti kävelystä hankalaa. Nyt uusissa ei kävelyssä ole mitään vikaa, ei vaan yksinkertasesti kiinnosta olla valjaissa. :) Noh ehkä se helpottuu sitte ku kissa tajuu lopullisen tarkotuksen valjaille: pääsee tutkimaan tuota kiehtovaa ulkomaailmaa sitten kun ilmat lämpenee.

Ollaan huomattu että Mörköä selkeästi on alkanut kiinnostaa enemmän ulkomaailma. Seisoo päivittäin monta tuntia katsomassa ulos ja juoksee eri ikkunoiden välillä, jos tarkkailtava kohde katoaa näköpiiristä. Tänään huvittavaa viihdettä tarjottiin keittiönikkunan ulkopuolella, missä lähipiirin lapset telmivät Mörön iloksi ja ihmetykseksi lumihangessa. Kuuluipa muutama maukasukin ja lasia alettiin kaapia vimmatusti: "Mä kans haluan mukaan." ;)

Nyt on alkanut naksutkin maistua vihdoin ja alkaa ymmärtää vähän ton ruoansäännöstely torninki päälle, mut ei ihan vielä kokonaan, joten meillä on erikseen kuivaruokakippo keittiössä ruokapaikalla ja sitten toi ruokatorni on tossa keittiön ja olohuoneen välissä, siinä tykkää sitten välillä leikkiä vähän ja tiputella muutaman naksun ajankuluksi ja napostella. Mutta jos sen siirtää ruokapaikalle ja normi kippo poistuu niin sitten sitä ei osata käyttää yhtään vaikka ruoasta ei olis pulaa. :D Paikalla on väliä ;) Lohiöljy on myös maittanut pojalle, ollaan päivittäin annettu lusikallinen ruuan joukossa ja turkki on kyllä hienossa kunnossa. Vitamiinitkin on aikaisemmin mennyt vain kädestä antamalla, mutta nyt yhtäkkiä ollaan alettu nirsoilemaan ja vitamiinia ei syödä vaan se peitellään ja jätetään huomiotta. Eli nyt ollaan heitetty sitten tämän viikon ajan tabletti märkäruoan joukkoon ihan sellasenaan ja sieltä se kyllä katoaa hyvin, joten hyvä niin. :)

Patterin vieressä oleva tuoli keittiössä on käännettynä niin että Mörkö pääsee mahdollisimman lähelle patteria makaamaan, eli ihan kiinni. Tälläkin hetkellä poju makoilee ja kehrää tyytyväisenä itsekseen nauttien ihanasta lämmöstä patteria vasten. 

Eilen yritin punnita vähän Mörköä niin että otin sen syliini punnittavaksi noh n. 3 kg painaa meidän möhkäle nyt. Olis kiva tietää tarkempaa painoa, mutta sitä nyt on vaikea tietää ilman digitaalivakaa mistä näkis tarkemmin, kun miellä on tuollainen vanhanaikainen viisarimittari niin siitä pitää noin lukeamia sitten arvioida. Meidän poika alkaa ole iso poika jo ja kuitenkin vasta puolivuotias.

Turokin näyttelyyn olisi tarkoitus mennä maaliskuun lopulla, jolloin Mörkö kilpailee nuorten luokassa molempina päivinä. Toivottavasti olis yhtä hyviä arvosteluja tiedossa, kuin viime kerralla. Siinä taisi olla kaikki tältä erää. Kirjoittelen taas kun jotain ilmenee. Alla vähän uusia kuvia.