On ne vaan niin sulosia jo näin pienenä mun mielestä, vaikka toiset väittää ettei niissä mitään katottavaa oo muutamaan ekaan viikkoon. Odotan innolla jo et ne availis vähän silmiään. Näin eilen untaki että toi isoin poika olis avannu silmät ja alkanu juoksee ku hullu täällä, mut siihen onneks taitaa mennä vielä hetki. :D
Pienin tyttö oli kyllä pienen kriisin partaalla, kun ei oppinu imemään emon tissistä. Lauantai-illalla punnituksen jälkeen sitte suunnattiin Turun yliopiston apteekkiin ostamaan emonmaidon korviketta ja aloin syöttää tuttipullolla pikku kirpulle ruokaa. Aluks se oli kyl sellasta tappelua et huhhuh, mut sit ku se kässäs sen imemisen ni pullohan tyhjeni alta aikayksikön. Koko sunnuntai päivän sitte lisäruokin kirppua ja päätettiin tehdä kokeilu sunnuntai yönä, eli annoin illalla korviketta pikkuselle punnituksen jälkeen ja sitten aamulla ennen punnitusta ei mitään ruokaa ja painohan oli noussut yön aikana 92:sta 108:saan, eli yli sen oman syntymäpainon joka oli 101. Sitten maanantai-illalla taas ilman mitään lisäruokintaa paino oli noussu 118 ja nyt tänään aamulla oli jo 125 eli kyllä se siellä itse imeskelee jo innokkaana. Näin eilen ihan omin silmin, että siellä oltiin tissillä lutkuttamassa tassut polkien emon vatsaa. Ihana näky <3
Nyt on siis huokastu helpotuksesta ja jatketaan painojen tarkkailua, kaikilla muilla on hyvin lähteny paino nousuun, suurimman pojan paino on jo 172, joka siis on aika huimasti enemmän kun pikkusiskon paino, mutta se olikin jo syntyessään sen 117 ja selkeesti isoin pentu pentueessa.
 |
| Kasa. |
 |
| Poskiposkeavasten. |
 |
| Kolme sisarusta. |
 |
| Perhepotretti. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti