Parhaat asennot.

Nyt on sitten alkanu kunnon teiniangstailu vaihe. Rajojen testailua ja hermojen kiristämistä, mut hyvin se on oppinu ettei pöydillä sais olla, mut tekee sitä silti ihan vaan saadakseen huomioo ja heti ku silmä välttää, hyppää tosin kiireesti alas heti kun kielletään. Joten jaksamista ja hermoja niin kyl me onnistutaan. Nyt on ollu jäähypaikkana vessa, mut sekään ei auta, ku sit sielläkin on aktiviteetti joka on mieluisa. Vessapaperin repiminen pitkin vessan lattiaa. :) Kuulostaa jotenki tutulta, ihan ku Eetu olis joskus kans tehny tota. Tosin Möröllä se on lähinnä tollasta kiukun purkamista, ku jotain kielletään. Sama ku jos nostan alas pöydältä tai kiellän jotain muuta ni alkaa kauhee kiukkuralli ympäri kämppää ja maukumista. "Mua ei komennella, piru vie!" :D
No kaikki tää tietty vähän huvittaa, koska se on just tollasta teineilyä vaan, et onneks seki menee ohi aikanaan, sama on koettu jo kahden kissan kanssa.

Olkapäällä istuskelu on vaan lisääntynyt, nyt istutaan jo olkapäällä pipareita tehdessä, koneella kouluhommia tehdessä ja muuten vaan asunnossa kävellessä. Tämä temppu ei edes enää oo pelkkä temppu vaan ihan tapa, koska vieraatkin saa kissan niskaansa istumaan heti kun istahavat alas. :D Rauskin äitistä se oli kauheen huvittavaa, kun kissa kyppää niskaan istumaan ja alkaa kehrätä ja puskea naamaa.

Otin kuvia Möröstä eri asennoissa, koska nää sen nukkuma-asennot on mitä mielenkiintoisimpia. Olispa itekki niin notkea ja rento. Eli alla Mörön kootut asennot. :)

Yritin tossa yks päivä vähän treenata kahvakuulalla, mut siitähän ei sitte tullu kyllä yhtään mitään, koska olin saada lisäpainoa Möröstä, joka tuli vähän väliä lätkäsemään kuulaa ja juoksi karkuun. Loppuen lopuks pelkäsin niin paljon, et hujautan kissaa kuulalla et päätin lopettaa ja laskin kuulan maahan ni se saiki sitten selkäänsä kissalta. ;)

Mörkö on niin ihana ja hupaisa myös ku yritettiin pelailla vähän pleikkaria, siihen touhuun piti kans päästä osalliseks, tosin enemmänki sellanen fiilis, et se halus vaan maata lämpimässä sylissä just sillä hetkellä ja mieluiten vähän ohjaimen päällä, et olis mahdollisimman vaikeeta. Tämä huomionhakuisuus tapahtuu myös puhelimessa puhuttaessa, joko siihen tullana puskemaan puhelinta pois kädestä tai puremaan sitä tai sitten ihan vaan huudetaan kurkkusuorassa vieressä, ettei kuule mitä toisessa päässä puhutaan. Hupsu kissa. :)
Todella utelias kissa kyllä, ja kaikessa pitää olla mukana. Telkkarin katsominen on ihan parasta, varsinki jos siellä sattuu olee jotain eläimiä niin sitten sitä voi käydä vähän lätkäsemässäki, muuten vaan makaa tuijottamassa ruutua ihan hievahtamatta ja keskittyy oikeen kunnolla. Oikeen kunnon mies, ei kuule eikä liikahda mihinkään jos telkkarista tulee jotain mielenkiintoista. ;) Makuuhuoneessa telkkarin eteen voi jopa mennä istumaan, jotta puolet ruudusta peittyy ja sehän on tosi mukavaa ku siitä pystyy helpommin lätkimään ohikulkevia ihmisä tai mitä sitten liikkuukin ruudulla. Heh, on se vaan niin ihana ja hupsu tuo meidän Mörkö.

Itsenäisyyspäivä.

Itsenäisyyspäivää on vietelty rauhallisesti ja Mörkökin on ottanut oikein rennosti. Mitä nyt vähän on juossut ympäri kämppää energia pyrähdyksissään ja paininut peiton alla saadakseen huomiota. Tämä niskassa istuskelu on  kyllä nyt se ehdoton ykkönen, uusi ja ihmeellinen ihana paikka, sinne kiivetään väkisin, oli sitten missä tahansa.

Eilen Mörkö sitten oli Rauskin olalle kiivennyt ihan lattialta asti ja lopulta kävellyt sivulle levitettyjen käsien kumpaankin päähän hakemaan namin. Melkoinen sirkuseläin meillä kehitteillä, aina kun tuun kotiin niin on taas joku uus temppu opittuna. :)

Parhaillaankin tätä kirjottaessa istuu kissa niskassa, koska sieltähän on paljon paremmat näköalat ulos pihalle, kuin sylistä tai viereiseltä tuolilta. Kylläisen vatsan kanssa on mukava köllötellä lämpimässä niskassa. :)

Mörkö sai tänään ensimmäistä kertaa rakaa kanaa, kun ei ole aikasemmin ollut tarjouksessa noi marinoimatomat niin en ole sitten aijemmin raaskinut. Eilen sitten oli tarjouksessa Citymarketissa ja päätin ostaa ja kokeilla. Kanasuikaleiden päälle lisäsin murskatun vitamiinitabletin ja raakaa kananmunaa. Osu ja uppos kyllä niin hyvin, hyvä ettei lautasta vetänyt palanpainikkeeksi.

Illalla saa sitten toisen annoksen, kun paketissa luonnollisesti oli aika paljon kanaa, eikä noin pieneen vatsaan paljoa mahdu kerralla. Tämä on myös jonkinlaista taktiikkaa, että syöttää ensin kissan ja sitten itsensä, niin saa syödä rauhassa. Noh se taktiikka ei oikein tehoa, sillä vaikka vatsa olis kuinka täynnä niin kaikkihan me sen tiedämme, että mieliteko on silti suuri. Varsinkin kun se on jokun toisen lautasella, se on aivan jotain muuta mitä itse saisi syödä ja vielä kaiken lisäksi siinä on kiinnijäämisen pelko jännitystekijänä. :)

Nyt rauhalliseen itsenäisyyspäivän illan viettoon kera uuniperunoiden ja lisukkeiden nam nam. Ja kissaa tuuppimaan pois lautasen lähettyviltä. :)

Mökky.

Ajattelin nyt aloittaa ihan oman blogin tälle meidän mustalle apinalle. Mörkö on nyt vähän päälle neljä kuukautta ja on kyllä kasvanut huimasti siitä, kun muutti tänne runsas kuukausi sitten. Mörkö "Mökky, Mökkylä, Möykky" omaa tosi rakastettavan luonteen.

Mörkö muutti meille lokakuun puolenvälin jälkeen naapuritalosta, jossa Huissin kissalan omistaja Hannele asustaa. Itseasiassa olin kauan sitten päättänyt etten ikinä voisi ottaa Cornish Rexiä, koska ulkonäkö ei miellyttänyt silmääni, mutta nyt monen vuoden jälkeen silmä on tottunut näihin erikoisen näköisiin kissoihin kavereiden Cornareiden ja kissanäyttelyiden ansiosta. Sitten vielä puolitoista vuotta sitten puhjennut kissa-allergia esti hankkimasta mitään karvaturria. Lopullinen päätös syntyi, kun olin miettinyt koiraa jonkin aikaa ja puhuimme, että kumpikaan ei oikeen innostu kyllä aamulenkeistä talvipakkasella ja aloinkin sitten miettiä uudestaan kissan hankkimista. Vaihtoehtoja on rajallisesti kun on allerginen, mutta halusin ehdottomasti karvallisen kissan, ja näistä vähäkarvaisista kissoista tämä nyt oli ehdottomasti miellyttävimmän näköinen omaan silmään. No sitten otin yhteyttä Hanneleen ja kyselin, että koska seuraava pentua on syntymässä hänen kissalaansa ja kuinka ollakkaan se oli jo syntynyt heinäkuun lopussa ja yksi musta poika oli vielä jäljellä.

Menin katsomaan heti samalla viikolla pentuja ja rakastuin ensisilmäyksellä, pieniä rottiahan ne oli, mutta ihania sellaisia. Sitten alkoi viiden viikon odottelu, että saisimme kotiin mustan suloisen rottamme. :) Käytiin katsomassa ja kuvaamassa muutaman kerran Mörköä. Ja vihdoin sitten koitti se päivä, jolloin Hannele toi kotiin ihanan maukuvan paketin.

Ensimmäinen viikko oli Mörölle jännää aikaa, kylässä kävi ihmisiä katselemassa uutta tulokasta ja sai Mörkö jopa tavata tulevan kaverinsa Rufuksen, joka sattumoisin on vähän suurempi, koska on Rotwailer. Se tapaaminen meni oikein hyvin, mutta kaapinpäällä lymyillen. Sen jälkeen onkin vähän ehkä helpottunut Rufuksen osalta, mutta edelleen katsellaan tarkkaan vaan hyllyn päältä, luultavasti sekin vähän helpottaa, kun Rufus sitten kasvaa pentuvaiheesta pois ja ei enää välitä Möröstä yhtään.

 
Olemme yrittäneet opettaa Mörölle jos jonkinlaista temppua ja on Mörkö aika monta temppua oppinutkin. Luoksetulo onnistuu jo ihan täydellisesti, istuminen onnistuu, jos ei ole mitään häiriötekijöitä, kuten vierestä katselijoita ja nyt viimeisin Rauskin opettama olalle tulo. Aluksi sinne nostettiin ja annettiin heti nami, nyt eilen Mörkö sitten innostui oikein kunnolla olalla makoilusta ja hyppelehti sinne milloin mistäkin tuolilta. Oikein hellyyttävää ja hauskaa. :)

Peili on myös ollut tosi mielenkiintoinen tuttavuus, sieltä kun katsoo ja huitoo jokin toinen kissa. Sitä päin on juostu, hypitty, rynnätty ja sille on sähisty ja muristu. Yritin ottaa videokuvaa, mutta joka kerta kun olen lähestynyt kameran kanssa tappelu peilikuvan kanssa loppuu. No muistoissa ainakin säilyy vahvasti. :D Foliopallo oli myös oikein mielenkiintoinen ensitaapaamisella, siitä sain jopa videomateriaalia. Mörkö hyppi sängyllä ympyrää pallon ympäri ja kävi välillä läpsäisemässä palloa jatkaen sitten hyppelyä sen ympäri. Ei voinut kuin nauraa. :)

Turokin näyttelyssä ensimmäistä kertaa 24.-25.11.12

Mörön profiili paranee ja omistajan naama rumenee ;)

Sisaruksista kolme oli Turokin näyttelyssä. Ja äiti mimmi voittikin sunnuntaina parhaan siitoskissan tittelin,
ja Huissin kissala oli paras kasvattaja.