Mökky.

Ajattelin nyt aloittaa ihan oman blogin tälle meidän mustalle apinalle. Mörkö on nyt vähän päälle neljä kuukautta ja on kyllä kasvanut huimasti siitä, kun muutti tänne runsas kuukausi sitten. Mörkö "Mökky, Mökkylä, Möykky" omaa tosi rakastettavan luonteen.

Mörkö muutti meille lokakuun puolenvälin jälkeen naapuritalosta, jossa Huissin kissalan omistaja Hannele asustaa. Itseasiassa olin kauan sitten päättänyt etten ikinä voisi ottaa Cornish Rexiä, koska ulkonäkö ei miellyttänyt silmääni, mutta nyt monen vuoden jälkeen silmä on tottunut näihin erikoisen näköisiin kissoihin kavereiden Cornareiden ja kissanäyttelyiden ansiosta. Sitten vielä puolitoista vuotta sitten puhjennut kissa-allergia esti hankkimasta mitään karvaturria. Lopullinen päätös syntyi, kun olin miettinyt koiraa jonkin aikaa ja puhuimme, että kumpikaan ei oikeen innostu kyllä aamulenkeistä talvipakkasella ja aloinkin sitten miettiä uudestaan kissan hankkimista. Vaihtoehtoja on rajallisesti kun on allerginen, mutta halusin ehdottomasti karvallisen kissan, ja näistä vähäkarvaisista kissoista tämä nyt oli ehdottomasti miellyttävimmän näköinen omaan silmään. No sitten otin yhteyttä Hanneleen ja kyselin, että koska seuraava pentua on syntymässä hänen kissalaansa ja kuinka ollakkaan se oli jo syntynyt heinäkuun lopussa ja yksi musta poika oli vielä jäljellä.

Menin katsomaan heti samalla viikolla pentuja ja rakastuin ensisilmäyksellä, pieniä rottiahan ne oli, mutta ihania sellaisia. Sitten alkoi viiden viikon odottelu, että saisimme kotiin mustan suloisen rottamme. :) Käytiin katsomassa ja kuvaamassa muutaman kerran Mörköä. Ja vihdoin sitten koitti se päivä, jolloin Hannele toi kotiin ihanan maukuvan paketin.

Ensimmäinen viikko oli Mörölle jännää aikaa, kylässä kävi ihmisiä katselemassa uutta tulokasta ja sai Mörkö jopa tavata tulevan kaverinsa Rufuksen, joka sattumoisin on vähän suurempi, koska on Rotwailer. Se tapaaminen meni oikein hyvin, mutta kaapinpäällä lymyillen. Sen jälkeen onkin vähän ehkä helpottunut Rufuksen osalta, mutta edelleen katsellaan tarkkaan vaan hyllyn päältä, luultavasti sekin vähän helpottaa, kun Rufus sitten kasvaa pentuvaiheesta pois ja ei enää välitä Möröstä yhtään.

 
Olemme yrittäneet opettaa Mörölle jos jonkinlaista temppua ja on Mörkö aika monta temppua oppinutkin. Luoksetulo onnistuu jo ihan täydellisesti, istuminen onnistuu, jos ei ole mitään häiriötekijöitä, kuten vierestä katselijoita ja nyt viimeisin Rauskin opettama olalle tulo. Aluksi sinne nostettiin ja annettiin heti nami, nyt eilen Mörkö sitten innostui oikein kunnolla olalla makoilusta ja hyppelehti sinne milloin mistäkin tuolilta. Oikein hellyyttävää ja hauskaa. :)

Peili on myös ollut tosi mielenkiintoinen tuttavuus, sieltä kun katsoo ja huitoo jokin toinen kissa. Sitä päin on juostu, hypitty, rynnätty ja sille on sähisty ja muristu. Yritin ottaa videokuvaa, mutta joka kerta kun olen lähestynyt kameran kanssa tappelu peilikuvan kanssa loppuu. No muistoissa ainakin säilyy vahvasti. :D Foliopallo oli myös oikein mielenkiintoinen ensitaapaamisella, siitä sain jopa videomateriaalia. Mörkö hyppi sängyllä ympyrää pallon ympäri ja kävi välillä läpsäisemässä palloa jatkaen sitten hyppelyä sen ympäri. Ei voinut kuin nauraa. :)

Turokin näyttelyssä ensimmäistä kertaa 24.-25.11.12

Mörön profiili paranee ja omistajan naama rumenee ;)

Sisaruksista kolme oli Turokin näyttelyssä. Ja äiti mimmi voittikin sunnuntaina parhaan siitoskissan tittelin,
ja Huissin kissala oli paras kasvattaja.